Rakastettu lapsi

Nyt sanon jotain, mitä ette usko minun sanovan: Minulla on maailman parhaat vanhemmat.

Maanantai oli tosi tahmea päivä, hammaslääkäriä ja muuta tympeää. Mies lähti illalla keskimmäisen joukkueen kakkuiltaan ja otti Maissin mukaansa, minä koomasin kotona. Isä soitti ja sanoi heidän miettineen asioita äidin kanssa. He ovat päättäneet alkaa maksaa minun asuntolainaani, jotta minä voin tehdä vähemmän töitä ja olla vielä ensi vuoden kotona Maissin kanssa. Heidän mielestään olen vuosien varrella saanut heiltä vähemmän kuin veljeni ja heillä on varaa tähän. Kerrankin olin aika sanaton. Tiesin universumin järjestävän asian, kun olin sitä kerran pyytänyt, mutta ratkaisu tuli yllättävältä taholta. Heidän apunsa lisäksi minun ei tarvitse tehdä kuin yksi päivä viikossa töitä, jos tekisin pitemmän päivän ja jos isovanhemmat täällä voivat auttaa Maissin hoidossa. Se tarkoittaa, että voisin vuorostani enemmän auttaa myös omia vanhempiani, kun saisin muut päivät vapaiksi. Tällä hetkellä minun on mahdotonta lähteä kotiseudulle, vaikka näennäisesti teenkin vähän töitä. Käytännössä olen lähes joka päivä muutaman tunnin töissä. Ensi vuodesta näyttää tulevan siis lasten, vanhusten ja monisukupolvisen perheen teemavuosi. It sounds good to me.

Vaikka raha-asioiden oletettu selkiytyminen ensi vuoden osalta tuntuu tosi huojentavalta ja hyvältä, eniten minua lämmittää ajatus siitä, miten vanhempani ovat ajatelleet minua ja Maissia. Että heille on tärkeää, että minä saan hoitaa omaa lastani kotona. Vanhempien huolenpito tuntuu ihanalta, vaikka he ovat vanhoja ja minä olen jo keski-ikäinen. Tunnen olevani rakastettu lapsi, se on ihana tunne. Juuri se tunne, jonka haluan välittää eteenpäin.