Kosmista hellyyttä

Viime päivinä olen törmännyt useasta suunnasta ajatukseen, että täytyy pyytää täsmällisesti universumilta mitä haluaa. Toisaalta olen törmännyt myös siihen näkökulmaan, että ihmiset liiallisesti keskittyvät vain omiin mielihaluihinsa ja omaan hyvinvointiinsa, ja että onni vaatii myös yhteisen hyvän varjelemista. Uskon jotenkin vahvasti näihin molempiin näkökulmiin.

Juttelin Maissin kummisedän kanssa viime viikolla, ja keskustelu oli jotenkin tosi inspiroiva. Hän sanoi, että Jumala haluaa meidän rukoilevan selkeästi juuri sitä, mitä elämäämme haluamme. Että rukouksen ei tarvitse olla epämääräinen kuin puolueen vaaliohjelma, kaikenlaista hyvää kaikille. Voi sanoa suoraan mitä kaipaa, haluaa ja tarvitsee. Tietysti Jumalalla voi olla asiaan joku omakin näkemys, mutta uskon tuohon samaan, Jumala haluaa ilahduttaa ihmisiä ja antaa lapsilleen sitä mitä nämä tarvitsevat. Toinen puhuu universumista, minä käytän sanaa Jumala. Uskon, että universumimme ytimessä on hyväätahtova ja -luova puhdas rakkaus, riippumatta siitä, millä nimellä tätä ilmiötä kutsuu.

 Ajattelen Jumalan tekoja elämässäni kosmisena hellyytenä, ne ilahduttavat ihan valtavasti pieninäkin asioina. Kerran olin lähdössä junalla pitkälle matkalle ja olisin halunnut ostaa yhden naistenlehden, jonka kannessa oli tosi kiinnostavia juttuja. Minulla oli tosi vähän rahaa ja päätin, etten osta vaikka haluaisin. Kun menin junaan istumaan omalle paikalleni, lehti oli istuimen etutaskussa odottamassa. Miehestä on käsittämätöntä, että saan aina parkkipaikan sieltä mistä tarvitsen. Olen tottunut siihen, koska niin vain aina käy, jos muistan pyytää. Tällä hetkellä minulle on iso juttu se, että rahani riittävät mystisesti, vaikka palkkani on 40 % normaalista. (Minulle ei koskaan jää säästöön mitään normaalistakaan palkastani.) Tätä ihmettelimme Maissin kummisedän kanssa, kuinka se oikein tapahtuu. Hänellä on tästä yrittäjänä kokemusta, sillä on hän on pystynyt nostamaan 150 euroa kuussa itselleen palkkaa, ja silti heidän perheensä talous on järjestynyt kuukaudesta toiseen.  Elämä on täynnä pieniä, hyviä, ihmeellisiä asioita. 

Ehkä se yhteisen hyvän vaaliminen jollain tavalla liittyy tähän. Että voidakseen olla itse tyytyväinen, täytyy ainakin yrittää vaikuttaa myös muiden hyvinvointiin. Jos haluaa ihmeitä omaan elämäänsä, täytyy olla valmis järjestämään niitä myös muille. Ilahduttamaan, yllättämään, auttamaan, tukemaan. Lähellä ja kauempana. Niitäkin, joita ei tunne. Ilman, että tekee asiasta numeroa. Riittää, että itse tietää.