Uskomatonta. Kello ei ole vielä iltayhdeksää ja olen yksin alakerrassa, hereillä. Viime aikoina toistuvasti olen nukahtanut lasta nukuttaessani. (Joo. Älkää edes kysykö. Tenavaa nukutetaan ihan urakalla. Juuri se, minkä toivoin välttäväni. Tämä on niin itse aiheutettua.) Hyvä asiassa on se, että kun menee kahdeksalta nukkumaan ja herää aamulla kuuden-seitsemän maissa, ei voi unen puutteesta marista. Että ihan kivasti olen jaksanut.
Paasto on ollut ihan huikean mahtavaa aikaa. En ole syönyt herkkuja (niiksi ei lasketa rusinoita tai manteleita) yli kahteen viikkoon. En ole stressannut läheskään niin paljon kuin tavallisesti. Tällä viikolla olen urakoinut kahden viikon työtunnit, joten olen vapaalla seuraavat 10 päivää. Maissille aamulähtöni ovat olleet taas hankalampia, ja hän aloittaa vilkuttamisen ja itkeskelyn jo puuroa syödessämme. Se riipii sydäntä. Sitä ihanammalta tuntuu yhteinen loma ihan vaan kotona.
Minulla on loman tavoitteena paitsi olla ja touhuta Maissin kanssa, myös lukea yksi kirja ja kaksi sisustuslehteä. Lehdet luin jo päivällä, joten vahvasti menee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti