perjantai 19. toukokuuta 2017

Ensimmäinen kesäyö

Olin tänään konsertissa, joka oli lempeä muistutus minulle jostain vuosikymmenien takaa. Tiedättekö tunteen, kun jonkun ihmisen ääni ja sanat ovat eläneet sinussa ja elämässäsi melkein aina? Minulle sellaisia juttuja on paljon, olen jo lapsena ja nuorena tykännyt joistakin asioista, mitkä edelleen ovat tärkeitä. Esimerkiksi Bo Carpelanin runot, rakastin niitä jo alakoulussa. Tai jotkut Miljoonasateen biisit, joita hiippailtiin välitunnilla kuuntelemaan kirjastoon vinyylilevyiltä ihanan ensimmäisen boyfriendin kanssa. Sanat ovat niin tärkeitä.

Tänään keikalla istuin rakkaan vanhan ystäväni kanssa, mietin meitä kahta keski-ikäistä naista ja polkuja joita olemme kulkeneet, yhdessä ja erikseen. Olemme olleet ystäviä yli kaksikolmasosaa elämästämme. Olen kiitollinen ajatellessani meitä kahta nuorena ja sitä, mitä kaikkea olemme saaneet yhdessä kokea. Miten lempeä elämä meille on ollut, kaikessa kipeydessäänkin? Moni asia on mennyt toisin kuin nuorena toivoimme ja kuvittelimme. Moni asia lopulta on kääntynyt parhain päin. Ystäväni muisteli, koska on viimeksi kuullut tätä samaista muusikkoa. Hän sanoi sen olleen kotiseutumme kirkossa neljä vuotta sitten, ja hänen huomionsa tuolloin oli jämähtänyt kertomaani raskausuutiseen. Mikä ihana muisto! Hänelle neljän lapsen äitinä oli valtava ilouutinen, että lopultakin 40-vuotiaana saisin oman esikoiseni. Hän tiesi asian kipeyden, toiveen syyvyyden ja aiemmat menetykset. Hänelle olin kertonut ennenkin olevani raskaana ja menettänyt vauvan, hän tiesi vaiheista pitkän lapsettomuuden ja sen hyväksymisen aikana. Hän jaksaa jutella kuulumisia tyttäreni kanssa ja ihastella häntä aivan erityisesti, sillä hän tietää, miten suuri lahja hän on.

Tänään ajattelin vahvasti myös sitä, miten oikein asiat juuri nyt ovat. Moni asia on hankalasti, kesken, odotusvaiheessa. Silti olen juuri siinä, missä minun pitää olla. Minun täytyy olla nyt juuri tässä. Minun on täytynyt tulla juuri tähän. Nämä ovat asioita, mitä minun kuuluu tehdä. Se on hyvä tunne. Vaikka nämä ovat vaikeita ja hankalia asioita, minun kuuluu olla tässä, koska minä voin.

Viime yönä kevät puhkesi vihreään ja lämpöön. Tänään oli kevään kaunein aamu. Vihreä on vielä raikas ja uusi, hiirenkorvat puhkeamassa. Ulkona on lämpö joka lupaa uutta kesää, uutta elämää. Näin on hyvä. Elämä on hyvä.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti