Tällä viikolla tajusin, että elämästäni on tullut pelkkää sexdrugsandrocknroll, eikä se ole ollenkaan niin hauskaa kuin miltä se kuulostaa. Raahustan kriisistä toiseen raihnaisena, sillä olen potenut selkää koko viikon. Siksi perjantai-ilta sohvalla, TVOF perheen kanssa ja tyttären kanssa leipominen tuntuivat syvältä onnelta. Teimme ihanan juustokakun odottamaan huomisia vieraita. Suosikkipoliisini ja hänen itsemurhaguruvaimonsa tulevat saunomaan ja syömään kanssamme ja jälleennäkemisen riemua vain alleviivaa se, että he niin hyvin tietävät tämän työgenren.
Huomisen isoin kriisi tulee olemaan kuitenkin tämä. Sain tänään lähetteen rintojen pienennysleikkaukseen. Mies tukee minua tässä, toivoo selkäkipujen päättyvän sitä kautta. Suosikkipoliisini ei välttämättä tule olemaan yhtä innostunut ideasta. Älkää ymmärtäkö väärin, suhteemme on oikein platoninen. Maissin synnyttyä hän oli tosin kovin tohkeissaan imetysasioista ja halusi ehdottomasti tulla pian katsomaan vauvaa. Vauvaapa hyvinkin.
Itse olen vielä kahden vaiheilla. Leikkaus on iso ja hermostuttava, mutta toisaalta niin ovat selkäsärytkin. Menen juttelemaan plastiikkakirugin kanssa ja päätän sitten. Rinnat, ne ovat kuitenkin niin iso juttu omalle naiseudelle. Näiden hassulaisten kanssa olen elänyt jo kolmekymmentä vuotta. Lääkäri otti myös koepalan luomesta, siitä luopuminen on helpompi päätös.
Mies on huomenna ylitöissä, joten meille Maissin kanssa jää siivoaminen, saunan lämmitys ja amerikkalaisen menun valmistelu. Lisäksi vähän pihahommia ja rauhallinen aamu, muistojen bulevardi ja monta hidasta kahvikupillista. Kuulostaa ihan viikonlopulta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti