maanantai 16. helmikuuta 2015

Passiivisuusvaroitus

Ihana paluu bloggeriin, joku kultainen oli jättänyt minulle kommenttilaatikoon passiivisuusvaroituksen. Nauroin ääneen, se oli hyvä vitsi polar loop-kielellä. Kiitos ihana nimetön.

Mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut, mikä selittäisi hiljaiselon, life happened ainoastaan. Olen elänyt anti-passiivista elämää. Osapäivätyötä, kokopäivä-äitiyttä, paljon menemisiä, vieraita meillä ja ihania ystävien tapaamisia. Joka päivä ajattelen, että tänään viitsin. Olen elossa, teen tästä päivästä hyvän. Olen mennyt asioita päin, joita yleensä vältän tai siirrän. Kuten puutarhajuhlia talvella, retkinuotioita, pulkkamäkiä, ruokakokeiluja leivinuunissa, vapaaehtoistyötä. Ensi perjantaina aion lähteä Maissin kanssa junalla vanhempieni luokse. Pystyn siihen, koska olen elän. Vahvasti epämukavuusalueella mennään.

Askeleita saisi silti tulla enemmän. Olin aamupäivällä töissä ja istuin hetken kahvihuoneessa. Vertailimme polar loopejamme vieruskaverin kanssa, jonka on 60+ ihana rouva. Hänellä oli jo aamuyhdeksältä yli 5000 askelta ja kuulemma iltaisin siinä rannekkeessa lukee joku hassu 20k, mitä lie tarkoittaa... joo, en tiedä, ei ole näkynyt sellaista lukua ranteessani. Maissi melkein jo kävelee, joten ehkä tilanne on korjaantumassa.

Nyt täytyy jatkaa järjestelyjä, Maissin vauvakaveri äiteineen tulee pian kylään. Menemme laskemaan pulkalla pihalle.

1 kommentti:

  1. Ihana kuulla susta! Just eilen ajattelin teitä ja keräsin rohkeutta ja viitseliäisyyttä soittaa. No, ei näiden nasupetterien kanssa oikein tule saumaa. Oikein paljon tsemppiä reissuun!

    Puss,

    Pieta

    VastaaPoista