keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Matalat odotukset

Muutama viikko sitten juteltiin töissä pääsiäisen suorittamisesta. Keskustelu sai alkuunsa väsyneen perheenäidin huokauksesta, ettei kertakaikkiaan jaksa tätä kevään juhlakautta, joka on suoritettava juhlapyhä kerrallaan. Ajatus huvitti minua, koska olen itse aika tohkeissani vielä kaikista jutuista, mitkä ensi kertaa voi tehdä yhdessä lapsen kanssa. Virpominen, vappupallot, munkit, pääsiäismunat jne. Kun väsymys on alkanut kasaantua, saan kiinni tuosta suorittamisen ajatuksesta. Vielä saan sen hetkittäin ravistettua poiskin, mutta merkit ovat ilmassa.

Omalla kohdallani tunnistan mistä on kyse. Olen kasvanut perheessä, missä mikään ei koskaan mennyt niinkuin oli suunniteltu. Meillä saattoi olla joskus ihan kivaakin, mukavia hetkiä yhdessä. Mutta mitä isommat odotukset ja toiveet oli ladattu johonkin ajankohtaan, sitä varmemmin kaikki meni persiilleen. Kaikkiin juhlakausiin ja ihan normiarkeenkin liittyi pohjavireenä sellainen hankaluus ja pieni särö, kuin kuva olisi vähän tärähtänyt vinoon. Täytyi varoa ja lukea merkkejä. Pahimmillaan tapahtui eriasteisia katastrofeja, kuten riitoja, itsemurhayrityksiä, sammuvia aikuisia, sammaltavia aikuisia, ihmeellistä säätöä ja sotkua. Vaikka asiat saattoivat mennä hyvin, sitä ei voinut koskaan tietää etukäteen.

Muistan, kun lopulta pääsin muuttamaan kotoa, se hiertävä epämukavuuden tunne seurasi mukana. En voinut ymmärtää miksi. Kaikkihan oli nyt hyvin ja olin päässyt pois, vapauteen, jota niin kauan olin odottanut? Terapian jälkeen on ollut helpompaa, mutta aina joskus se pohjavire nostaa päätään. Tulee olo, että jossain muualla on se täydellinen sunnuntai, täydellinen pääsiäinen, täydellinen elämä. Joku muu elää onnea, jota minä en tavoita. Siinä tunteessa on hyvä lähteä rakentamaan täydellistä pääsiäistä, suorittamaan isolla kauhalla.

Lapsi nostaa tässä vieressä sohvalla juuri kuumetta, joten aika matalilla odotuksilla taidetaan suunnistaa kohti pääsiäisen ilosanomaa. Hänelle riittää kainalo. Ja ehkä muutama kindermuna.

4 kommenttia:

  1. Ymmärrän mistä kirjoitat. Kiitos tästä ja valoisaa, kaunista pääsiäistä, ihana.

    VastaaPoista
  2. Ehkä pääsiäisen pääsanoma saa riittää meillekin, jotka isolla kauhalla odottavat jotakin sellaista, jota ei tule. Me riitämme tällaisina kuin olemme, koska kaikki on jo tehty puolestamme. Samaa voi hyvinkin soveltaa kaupassakin, ei oo pakko jos ei jaksa. Sieltä ne mämmit ja munat löytyy, jos ei itse jaksa väkertää. ;) Siunattua, levollista ja armorikasta pääsiäisen aikaa teille!

    VastaaPoista
  3. "Tulee olo, että jossain muualla on se täydellinen sunnuntai, täydellinen pääsiäinen, täydellinen elämä. Joku muu elää onnea, jota minä en tavoita"

    Mä saan noita oloja välillä. Luuln että muut OSAA tehdä oikeita asioita ja oikein ja mä vaan jotenkin feilaan.
    Outoja ajatuksia. Mä sentään elän onnellista elämää.

    Ihanaa pääsiäistä kaunokaiset

    VastaaPoista
  4. Mä taas olen opetellut löytämään niitä hetkiä, jolloin suoritetaan, koska meillä ei koskaan suoritettu. Joskus vähän, mutta pääasiallisesti kovin boheemisti ja aikuiskeskeisesti jos ollenkaan. Juhlapyhien tekeminen tuntuu siksi omituiselta, mutta opeteltu on. Mä toivon, että olen pystynyt tuomaan omille lapsille niin normaalin juhlapyhäperinteen, että heille joskus tuntuu järjestäminen suorittamiselta. Se olisi ihanaa ;)

    VastaaPoista