Arjen paluu

Loma on taputeltu pakettiin ja ilahduttavan moni asia to do-listastani toteutui. Ihana loma ja ihana arki taas sen jälkeen. Tunnen oloni taas vahvemmaksi vietettyäni paljon aikaa ystävien seurassa. Perheen kanssa teimme kivan viikonloppureissun Tallinnaan. Olin ihan itse vuokrannut meille asunnon atk:n internetistä ja asunto oli mainio. Tosin teini väitti, että siellä kummitteli, mutta hän on välillä vähän outo. Yksi perheloman ihanuuksia oli viettää paljon aikaa myös kahdestaan teinin kanssa. Se on hämmentävän ihanaa. Hän on oikeasti hurmaava tyyppi ja olen onnekas saatuani hänet elämääni.

Maissin kanssa retkeilimme myös kahdestaan miehen seikkailtua maailmalla. Emme nukkuneet teltassa vaan salaäitini luona asuntovaunussa. Se oli huikeaa ja pelasti minut karavaanarielämältä. Jokaista rasahdusta seurasi Maissin kysymys: Mikä tuo oli? ja voin kertoa että rasahtelua riitti. Meitä hihitytti ihan hulluna. Kantaessani perunoita, tiskejä ja puhtaita astioita edestakaisin leirintäalueella mietin, että niillä muillakin ihmisillä on varmaan kotona ihan kivat keittiöt. Karavaanarit ovat kyllä ihan oma rotunsa, se on hienoa ja kiinnostavaa.

Hankoon pääsin omalle reissulle rakkaan Doriksen kanssa, se oli ihanaa. Tänä kesänä ystävyytemme täyttää 18 vuotta. Me tutustuimme toisiimme amk-opintojen pääsykokeissa. Meidät valittiin opintoihin ja meille suurin löytö siellä oli toinen toisemme. Ne opinnot eivät koskaan valmistuneet. Meillä alkaa olla jo aika aikuinen ystävyys ilman turhia mutkia ja kouheroita. Nyt kesän korkeanpaikan leirillä muistin taas sen ihanan piirteen, mitä hänessä rakastan. Hänelle voi sanoa ihan mitä vain, ilman että hän häkeltyy tai tuomitsee minua. Doris tuntee muumit ja Puolen hehtaarin metsän väen. Se on tosi arvokasta, olla lapsenmielinen mutta silti aikuinen. 

Viime viikonloppuna  teimme ensimmäisen oman reissun miehen kanssa sitten Maissin syntymän. Kävimme katsomassa Eppuja Tampereella ja mikä nostalgian aalto siitä nousi? Mihin kaikkeen Eput liittyvätkään meidän kummankin elämässä? Oli ihanaa, kertakaikkiaan. Töihin paluun aloitin eppujen biisin "Eihän tämän nyt näin pitänyt olla"-hengessä. Se on selvästi kaikkien lastenvalvojien suojelusbiisi.

Vein pesukoneen
Vein lastenrattaat
Kähmin lapset, koiran, auton
Sekä television
Ja aina kerron
Aikaan Pikku Kakkosen
Kun iltapalan kattaan
Kerron kuinka paha olet
Kuinka hyvä isi on
On sun varmasti paha olla
Mutta turha on yrittää
Ilman meitä hunningolla
Yrittää

Sillä vain isät lapsiaan rakastaa
Äidit kaiken vain lakastaa
Ei ne muista kukkia kastella
Tarpeeksi rakastella
Heti ovat oluella
Kun kääntää pään
Sinusta silti öisin unta nään
Lapsiani haluaisit tavata sä aina
Vastahan ne lainasit viime sunnuntaina
Näitte kirahvin ja apinan ja vielä valutit
Kyyneleitä lapseni kun kotiin talutit