Uusi todellisuus

Eilen tuli kaksi viikkoa isän kuolemasta, tänään kaksi viikkoa siitä kun tulimme tänne kotiseudulle. Olen etuoikeutettu, sillä olen voinut jäädä suruni ääreen ja olla pois töistä. Jotain hyötyä masennuksestakin on, työterveys ja esimies nappaavat heti kiinni ajatuksesta, että taas tämä tyyppi putoaa. Tällä kertaa saatan yllättää heidät, sillä tämä aika tulee koitumaan vielä vointini parhaaksi. Suremiseen käytetty aika tulee pelastamaan minut, tiedän sen jo nyt.

Ikävöin isää ja otan vasta ensimmäisiä askelia maailmassa, missä häntä ei ole. Kun on äiditön ja menettää isänsä, jää aika tavalla tyhjän päälle. Samalla isän menetys on uuden alku, sillä enää minun ei tarvitse pelätä hänen menettämistään, tai suojella häntä tai hänen tunteitaan. Kun pahin tapahtuu, ihmisestä tulee uudella tavalla vapaa. Vapaa pelosta. Minä voin myös kasvaa sellaiseen aikuisuuteen, missä seison vain omilla jaloillani turvautumatta häneen. Olen aina ollut isin tyttö. Meillä on ollut symbioottinen, toinen toistamme suojeleva ja lojaali suhde. Nyt minä voin päästää irti ja tehdä ratkaisuja itseni vuoksi. Surun keskellä tunnen olevani yhtä aikaa rakastettu ja vapaa. Se on hyvä tunne.

Korona-ajan alussa ystäväni sanoi, että ne ne ihmiset ovat hänen elämässään, jotka haluavat.  Sama viisaus on auennut minulle suruaikana. Ne ihmiset, jotka haluavat olla elämässäni, he ovat olleet mukana myös nyt. He ovat laittaneet viestejä ja kysyneet kuulumisia, jakaneet suruni. Surun kantaminen toisen kanssa ei vaadi oikeita sanoja tai erityistä osaamista. Se vaatii halua olla toisen elämässä. Kykyä tuntea omissa soluissaan toisen kipu ja menetys. On ollut yllättävää, ketä ne ihmiset lopulta ovat. On ihmisiä, joiden olen kuvitellut olevan elämässäni aina ja kaikessa, ja joiden hyväksi olen käyttänyt paljon aikaa ja vaivaa. Tässä vaiheessa he ovat loistaneet poissaolollaan. En halua kuulostaa katkeralta, koska tässäkin on vapaus. Enää ei tarvitse yrittää miellyttää ihmisiä, joille en olekaan tärkeä.

Kaikkein haastavin vapauden opettelu ja ymmärtäminen liittyy äitiin. Hän käyttää kaiken energiansa manipuloidakseen minua ottamaan hänet kotiin ja hoitamaan häntä. Se on ohi. Teen voitavani, että hänellä olisi mahdollisimman hyvin asiat. Mutta en tule hoitamaan häntä. Olen vapaa.